21. huhti, 2022

Teksti

Jaakoppi
 
Hiihtelimmä viime lauantaina Hetan nurkilla  ja tullessamme valmiille tulille joenvarren kodalle, oli siinä pois lähdössä mies, vanhanikäinen. Jäinpä rupattelemaan ja mies sanoi, ettei ensi kesänä pääse pyöräilemään, kun leikataan toinenkin lonkka. Oli tippunut alumiinitikkailta työmaallaan 28 vuotta takaperin ja käsi oli murtunut, sekä oikea silmä vaurioitunut näkökyvyttömäksi. Kyllä Herra koettelee ja toivottavasti lonkkaleikkaus menee nappiin.
 
Takasinpäin sivakoidessa pyörittelin keskusteluamme ja yhtäkkiä aukeni Raamatun tikapuut ja painit ja vieläpä antikristus. Tutkin Raamattua retken jälkeen. Jaakoppi paini siellä varrella virran enkelin kanssa ja sai lonkkaansa osuman. 
"Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.
 Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan."
 
Alumiinitikkaatkin löytyivät yllättäin luvusta 28:
 "Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas."
Tulevan vale-messiaan tuntomerkit ilmaistaan seuraavasti:
"Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää! Käyköön miekka hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä. Hänen käsivartensa kuivettukoon, ja hänen oikea silmänsä soetkoon." 
 
Näistä kaikista asijoista yhteenvetona päättelin seuraavaa;
Kun se toinen lonkka oli aikaisemmin operoitu onnistuneesti sillä vanhanikäisellä hiihtäjällä ja toinen leikkaus tulossa, niin meillä on tiedossa viimeinen Jaakopin ahistus, jossa monien lonkat ovat kovalla koetuksella. Ja ne tikkaat pitää olla tukevasti paikoillaan, toinen pää upotettu Kristus kallioon, toinen pää sojottaa suoraan Taivaan Isän luo. Enkelit pittää yläpäistä kiinni, jott eivät kaavu. Meillä pittää olla lähtövalmius, kun tuo meitin esivalta tekkee semmosii päätöksii, notta karhulla on kohta ainakii kolme kylkiluuta suupielessään. Turvamme on Herrassa, ei sotilasliitoissa. 
 
Kävin eilen pilkillä, kun oli niin mahtava ilma. Laskettelin suksilla jäälle, pilkkireppu ja kaira selässä, niin eikösse heittäny selälleen hankeen vauhtia jarrutellessani. Pehmiä hanki, ei käyny kuinkaan, nahkahansat lunta tulvillaan.
  Yhen ainokaisen ahvenen sirrin löysin jään alta, paistoin risukeittimessä, keitin kahveet, söin leivät ja munkin. Vastarannalta päästyäni ajattelin tutkailla lähellä ollutta laavua ja siinä tasaisella jäällä suksien päällä seistessäni, oli niinkuin joku olisi tönäissyt minua ja lensin lahjakkaasti takavasemmalle. Sattui niin vietävästi vasempaan lonkkaan ja käteen.Aurinkolasit pysyivät päässä ja onneksi pilkkikairassa oli teräsuojus päällä, kun kolahti päähän. Heti tuli mieleen, jotta nyt se Jaakopin paini alkoi!
 
Kotona illalla en päässy kunnolla liikkumaan. Kunnon mustelman pukkas, mutta ei onneksi murtunu luita. No, eilen otin pakasteesta kilosen lohen ja tänään ajattelin sen savustaa... :
Alkaa nämä lopunajan rätinät käyvä jännittäväksi. Prophetioita tulloo niiku sieniä ens syksyn sateilla. Tässä taas yksi, uskokoon ken haluaapi:
 
 
-Siunattua kevättä-