24. joulu, 2019

Teksti

Näky 24.12.2019

Rukoilin yöllä Herraa ja huusin Hänen puoleensa. Minua painoi joulun osuus uskovan uudestisyntyneen ja uskovan upotuskasteen saaneen lapsen sydämessä. Hain vastausta aiemmin muualta, uskovien joukosta. Kuulin että joulua on hyvä viettää vaikka Jeesus ei olekaan 24/12 syntynyt ja vaikka tiedetään että joulu on pakanain juhla.
Minua tämä tieto ei rauhoittanut, päinvastoin. Yöllä huusin Jumalaa antamaan vastauksen. Ja Hän antoi. Hän antoi näyn.
Olin valveilla. Rukoilin mieleeni tulleiden ihmisten puolesta. Yhtäkkiä näkökenttääni ilmestyi useita aitan mallisia piparkakkutaloja. Niitä ilmestyi useita ja viimeinen kuin tsuumaten lähestyi minua ja näin tarkalleen piparkakkutalon seinän ja sen puumaisen pinnan kaiverruksineen. Se oli kaiverrettu täyteen jouluaiheisia kuvioita ja se oli yltäpäältä täynnä kimalletta. Rukoilin Jeesuksen veren nimeen, että tämä tsuumaus poistuisi, sillä se oli näkökenttäni päällä. Hitaasti piparkakkutalo irtaantui ja poistui. Piparkakkutalojen takaa paljastui puhdas sininen taivas. Ymmärsin että mieleni on ollut täynnä joulun henkeä, niinkuin pullollaan olevat aitat.
Seuraavaksi näin ihanan, kimaltavan joulupaperin, joka avautui rullalta. Rullalta avautui kaikki joululahjapaperit peräjälkeen, mitkä olin elämässäni saanut ja mihin olin lahjoja käärinyt. Paperi oli tosi kaunis, kimalteleva ja siinä oli kaikki jouluun liittyvät kuvat pukista enkeliin. Lisäksi kaikki ne lahjat, jotka olin saanut elämäni aikana. Ihanat lahjat, että pettymyksen aihauttaneet lahjat. Kyselin taas Herralta mitä tämä tarkoittaa. Ja taas tsuumaus tarkentui paperin pintaan. Ensin paperin pinta näyttii kuin lumen ja soran seokselta, mutta kun tsuumaus lisääntyi, paljastui pinnaksi valkoisia luita. Luita oli paljon, koko rulla täynnä. Nyt ymmärsin, että joulu on kuolemaa. Ei elämää. Rukoilin Jeesuksen veren nimessä tätä paperin pintaa poistuvaksi, sillä se oli jälleen näkökenttäni esteenä. Paperi poistui hiljalleen ja jätti vielä vanan jälkeensä.
Vielä sain kolmannen näyn. Minulle näytettiin vanhanaikainen puuhellan kylki, joka oli valkoiseksi maalattu ja betonista valettu. Se tarrautui myös näkökenttääni kiinni. Ymmärsin että tämä valkoinen betoni hella tarkoittaa mieleeni jääneet, mutta anteeksi annetut asiat. Valkoinen betoni hella oli valtavan suuri kuusikulmainen möykky, mutta niinkuin irrallaan heiluva hammas. Rukoilin Herraa ja kysyin mitä tämä tarkoittaa. Taas tsuumattiin valkoisen betonihellan sisälle. Siellä olivat kaikki minuun kiinnittyneet asiat kuin viidakossa. Kävelin siellä ja katselin elämääni sen suruja ja iloja kuin filmiltä. Kohta kun pyysin Herraa hänen veressään poistamaan tämän minusta, näin ihanan valkean valon metsän, missä oli ihana hengittää, eikä mikään painanut mieltä. Tunsin syvällä sisimmässäni että Jeesus on puhdistanut minut noista mielen valtavista betoni järkäleistä puhtaaksi. Kiitos Herralle.

Havahduin näystä täysin rauhallisena ja kiitin Jumalaa.