Jumalan Kunniaksi

17. elo, 2017
12. elo, 2017

  "Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen."

12. elo, 2017
18. maalis, 2017

  Se on toisinaan tuo meijän elämä kallellaan ihan väärään suuntaan,eikä ees saateta ite huomata, niiku keväällä 2016 isäni mökillä, kun kattelin 23 metristä koivua, joka halus mennä kasteelle siihen rantaveteen. Nii kovasti oli haluja siihen juomaan, mutta ei ollu meikällä kokemusta tuosta puun uitosta.Meillä on korvien välissä semmonen tietokone, joka joskus raksuttaa ja toisinaan leikkaa kiinni, jos ei oo extra virgine oililla muistanu nettiyhteyven katkoksen takia rasvata. Kalaöljy taitaa olla viel tehokkaampaa? OO- MEGA tavuja sisältää kuulema! Pitkälleen pitäs juu...puu saaha ja ihan kuivalle maalle päin.

 Kun ei oo muita neuvonantajia paikalla, niin silloin täytyy aa....
 
  Sitten tikkaat vaaleaa kylkeä vasten, viiteen metriin ja narua kaulaan, koivulle meinaan! Talja tarpeeksi kauas toiseen puuhun ja raksraks köyttä kireelle.Teräketjuöljyä sähköllä kyllästettyyn makitaan, sormet ristiin, ettei tuu se kuuluisa sininen savu poijes nipponilaisesta huipputuotteesta ennen aikojaan. Ryskistä vaan ja siihen se rötkähti kumolleen ihan nätisti ja eikun pätkiksi ja vaikkei täysikuu ollutkaan, ni hyvän saunavihdan vielä hieskoivun oksista, terhakkaine lehtineen sai.Edesmennyt ukkini aikoinaan opetti aidon pannan tekemisen, että sai nipun kasassa hakkaamisen aikana pysymään, menin kuitenkin aidan alitse ja pätkällä narua hirtin varvut yhteen! Kauniin lyhteen kanssa kivat pieksennät kipakoitten löylyjen kera Siunaantui. Nahka punotti ja melkein sihahti, kun laiturilta vilpoisten vesien sekaan pomminvarmasti loikkasin.
 
  Koivupölkkyjä persaukisena haloiksi hakatessani, harmittelin, että kuukauteenko se tyssäsi tämä lupaava blokkaamiseni, kun ei ollu sitä tuohta, millä olisin voinu maksella jatkoaikaa Simplesaitin firmalle. Tuohta oli kyllä paljonkin lennellynnä ympärilleni pilkkeitä kilkuttaessani, mutta ne oli hyviä sytykkeitä, eikä kelvannu maksuvälineiksi. Huokasin tuonne Ylähuoneeseen, et jos tää on Herra Siun tahtos, jotta lyhyesti virsi kaunis, ni olkoon sitten niin, mut jos kuitenkin suvivirttä veisataan kauemmin, niin järjestä jostain apuja tänne mökille, ku ei ollu ku pari päivää aikaa hoitaa lasku. Kohta kuului Jaappanilaisen laatupakurin pörinää ja isäni tuli ihmettelemään metsurin aikaansaannoksia. Kyseli sitten, joska voisi auttaa vaikka rahallisesti, mutta heti automaattisesti kieltäydyin kohteliaasti ottamasta yhtään euroa vastaan, mutta samalla sisäinen ääni muistutti, että turhaanko isäsi tänne lähetin? Ottasit nyt ees sen kolmekymppiä, mistä olit huolissas, niin jatkettas virren veisuuta
 
  Nöyrryin sitten ottamaan apua vastaan ja sanoin isälle, jot voisko kuitenkii 3 kymppiä tilille laittaa, ni maksan plokilaskun ja niin se näyttää vieläkii tää sama sävel täällä jatkuvan...
 
 
  Toisinaan meille käy niin koiraa lenkittäessämme, että saamme ihan tuoretta SHITTIÄ kengänpohjaan ja oikea purkukanava yleensä jätöksille onkin kunnan viemäri. Kun se SHITTI sattuu olemaan henkisen puolen jaskaa, eikä konkreettista jätöstä, ni purkuosote saattaapi muuttuu väärän kanavan kautta spurgugsi ja voipi se kotiosotekkii ollaa sen jälkeen Bionmäki! 
 
 
  Tänä samana kesänä 2016 ei kuitenkaan kengän, tahi jalkapohjaan tarttunut kakkaa, mutta henkinen puoli oli tiukilla, tosi kovalla koetuksella. 
 
  Siskoni tuli Akun,Tiibetinspanielinsa kanssa matonpesuun sinne mökille. Jätti avaimensa nelivedon virtalukkoon, niinkun oli tapana. Pesasi, mitä pestävää oli ja suunnitteli poislähtöä. Ajattelinkin hypätä kyytiin ja kaupungille siskollepäin kylille, kun en fillarillani jaksanut sotkea. Takasin olisin sitten päässyt tyttäreni Sokotalla. Lukitsin mökin ovet ja autolle, mutta ei ollu avaimia enää virtalukossa. Ei ollu, eikä löytyny sitten mistään. Etittiin kaikki paikat ainakii kahteen kertaan ja molemmat vielä erikseen, kun joskus niitä tavaroita ei nää tahi huomaa, vaikka käessä pitelis. No käelle niitä ei kyl ainakaan piä antaa säilytettäväksi, mokoma munarosvo ja toisteen pesiin kakkija kukkuessaan!
 
  Siskoni soitteli miesystävälleen kysyäkseen vara-avaimista, mutta ei tavottanu luurin päähän. Silloin muistimme, että Aku oli haukahdellut pihamaalla jotain aikaisemmin, kun mökissä sisällä jutusteltiin. Kävi mielessä, että ei kai vaan joku olisi pöllinyt huomaamatta avaimia ja tullut myöhemmin hakemaan nelivedon muille maille vierahille. Sanoin Akulle, että lähdetäämpäs tutkimaan, onko joku käynyt siinä 50 metrin päässä risteyksessä ja mahdollisesti jättänyt jälkiä soratien pintaan?
 
 
  Ei löytynyt mitään rikokseen viittaavaa maaperästä ja sitten me Akulin kaa kokeiltiin viimeistä vaihtoehtoa:
 
  Rakas Taivaan Isä! Meillä on avaimet hukassa, eikä löyvetä niitä mistään, voisitko Poikasi Jeesuksen Nimessä kuulla tää meijän avunpyyntö ja auttaa hädässä?
Aku katteli siinä ihmeissään meikää ja samassa kuului tien päästä siskoni huuto: avaimet löytyi!!! Missä ihmeessä ne oli, kysyin?
 
  "Siinä ne oli muovipussissa auton penkillä", vaikka neljään kertaan ainakiin oltiin tutkittu pussukan sisältö!
 
 
  Onkohan sillä pirulaisella taikka sielunvihollisella sen takia ne sarvet päässä, että Jumala voi lassota ja rajottaa sen tihutöitä, jos se meinaa mennä merta edemmäs kalaan, niinku joku koiranleuka uskiskaverini välillä möläytteli vitsillä, että jossain paikkakunnalla oli senniminen paari kun MERTA. Kun kylän pahin juoppo tuli ja veti päänsä täyteen, niin sen jälkeen oli oikeesti kuulemma piru merrassa
 
  Jospa meilläkin olis semmoset sarvet niinku poroilla, niin ei Taivaan Isän ois vaikeetakaa kolmisäikeisellä köyvellä ottaa kiinni ja oikasta väärään suuntaan killallaan oleva elämämme