7. helmi, 2017

Teksti

                   Ja Hän sanoi heille:

        "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa                               evankeliumia kaikille luoduille."
 
 
  Kylläpä antoi kohtuulliset Levot, OOppeli meinaan!
Mallista Omega heräsin maaliskuun aamuna 2015 Utsjoen kirkon kupeesta majoittuneena. Tais olla ollu reilumpikii pakkanen, kun ei saanu vesipullosta hörppyjä; umpijäähän oli pätkähtäny mokoma!
  Viha-Rakkaus-suhteeni Armas Viiviini oli päättynyt 2014 kesällä Loviisassa. Sekkii "morsiamenluovutus" tai paremmin kuvais ehkä Sana"morsiamenryöstö" tapahtu aikas ihmeellisellä tavalla. Kerronpa koko stoorin sit toisella kertaa...Se fiudella ja tällä nykyisellä palvelijalla on yhteistä; molemmilla on takapuolessa teksti;   
 
              "Palvelen Herraani Loppuun Asti"
 
 
 Mut eka oma autoni oli Anglia.Vaihoin läskitankki Solikan nättiin siivelliseen "ANKKAAN". Ihan palasiksi purin ja semmoseksi se rojekti jäikin. Lopahti mielenkiinto, eikä tuota autonasentajan ammattitaitoa puusepällä liiemmälti ollunna kertyny ja ei se Solikankaa virittäminen turpomalliksi kantta laskemalla ja kaasarinkurkkuu poraamalla tuottanu muuta, kun piikkiä yhtenään tulppaan, josta seuras jenkojen meno ainaisen irrottelun myötä ja helikoorithan ne lopuks pit koneistuttaa kanteen.
 
  Solikkaperuskorjaus suju kyl ihmeen erinomaisesti, niin, senkin sain ihan palasiksi ja kasausvaiheen jälkeen jäi kourallinen muttereita ja prikkoja, ehkä ne oli vaihteistosta, mutta eka polkasulla läht käyntiin, eikä yhtään vaivannu puuttuvat hilut menohaluja
 
  Kuutoskone pamahti vuorenvarmasti käyntiin tunturin siintäessä kirkkaassa aamuauringossa.Sujautin siitä joen yli Norjan puolelle ja kyllä oli kaaniit maisemat. Lämmityslaite puski jo melkein hielle asti kuumuutta.       Jäämeri, ah niin kirkas ja raikas simpukoineen. Tämä liharuumiini kaipasi ehdottomasti kunnon suolausta, ettei pääse pilaantumaan ja tummumaan.
 
 
 
  Aamukahveet oli vielä keittämättä.Auto parkkiin levähyspaikalle, halot takaluukusta ja nuotion väsäykseen kiven juureen. Ilosesti nokipannu jo puuskutti ja poroja sekkaan.Muttamutta, oli kertakäyttömuki unohtunu autoon ja kipin kapin noutamaan jotain 30 metrii ol välimatkaa. Tulin takas, mutta kuka ihme oli kerinny pölliä takapuolen aluseni. Ei sit missään, outo tuoksu leijaili sieraimiini. Varas oli ollu näköjään tuli ja tuuli oli rikoskumppani. Siinä ne jämät tiurus hiilloksella, mut kyl kahveet maistus si hyväl...munkkikahveet ois ollu viel maukkaammat, niiko errääl huoltsikan pitäjäl 
 
 
Siellä se OOppelkii taitoo vilahtoo kohas 9min ja 35sek 
 
  Jarpaat on vieläkii ihan jääs, vaik ollaan jo Kotimaan kamaralla. Tuli vissiikii liiankii kans suolattuu itteesä siel meres, mut Näätämöön ostaa munkkeja ja tankkaa OOmegaa! Mitäs jos tuonne Inarinjärven rannalle jäis jokskii aikaa ruikuttaa porojen sekkaan.Jokkii poronhoitoalue näyttäs kartas merkattuna ja sinne siis tutkimusretkelle.Melkein AAmundseenilt alkaa tuntuu, ko mettätie vaa jatkuu ja ohenee. Tänne sitä tupsahettii tien päähän Inarinjärven pohjoispuolelle, eikä ketään missään.
 
  Hyvä ettei menny porot sieraimiin, ku niin kauhiast säikähän kesken unia paukahin ylös armottomaan kolinaan ja ylettömään kirkkauteen
Oonko Taivaan porteilla vai siellä toisella sisäänkäynnillä?      nO HUH HUH, SE OLIKII TUKKIREKKA! 
  Keskellä yötä ovat tulleet näköjään hakemaan kuormaa ja ehkä sillä kuskilla kävi kans jotain kysymyksiä mielessään, mut hyvin hää mahtu kääntyy täysperävaununsa kaa, kun olin semmosen kääntöpaikan reunasta kolon löytäny tälle uudelle työparilleni. Se Viivi oli kyl ehottomast naaraspuoleinen. Luulisin nykyisen olevan uros, ko hää on nii maskuliininen kaikil kuuvel pytyllään!
 
  Aamusella huuruisen etulasin läpi tuijotti komia poro; ihmettel suuresti hangessa lepäävää peltilehmää, tahi sonnia.Sithä niit sarvipäitä ihan virtanaan ilmestykkii ja meikä tarvis virtaa, joten leiritulia pystyyn ja munkkikahveille
 
  Poroille saarnasin ILOSANOMAA, muita ei siellä metsässä patikoidessani tullut vastaan, mutta jostain rupes kuuluu sellaista metsäkoneen ääntä. Menin vakoilee ja siellä pari motoo pani matalaks komeeta metsää. Metsätien löysin, ei ollu kompassii ja toivoin voivani kysyä joltakin, että missähä mie mahan olla, ku en viittiny takasin samoja jälkii lähtee.
UllatusUllatus, tuli puunkerääjä omalla masiinallaan kohdalle, juteltiin, kerroin olevani Sanansaattaja ja annoin trakun ja hää anto miulle ohjeet takas leiripaikalle.
 
  Hyvät ol neuvot, yhteistyökumppanini siellä noin 7 kilsan samoilun jälkeen pilkottikin ja täytyy myöntää, että kerran vaan kiersin täyden ympyrän, kun näytti maisemat niin samalta, mut tuo Taivaan Isä kuiteskii lopulta johdatti perille! Kartta ja kompassi kannattaa olla, jos ei oo niitä elektroonisii härpäkkeitä, nagilaattoreit tahi vastaavii.
 
  OOmegan täräytin tulille, eväitä esille ja Sanakirjaa pääruuaks. Hiljaa oikeelta lipui kohdalle täysperävaunu rekka ja ratissa näytti olevan nuorehko likka, aarinkoglasit nokallaan.Näytin, että anna mennä vaan, en oo lähössä täst mihinkään, mee Sie vaan ja hää män lastaa sinne jonnekii kuormaasa. Yht`´äkkiä iski kauhee synnintunto, ko en tajunnu mennä ojentaa Evankeliumia, piskuista paprunpalaa, joka vois avata SUURIA näkökulmia Jumalan maailmaan.
Rukoilinkii sit heti, et jos Sie Jumala voisit jotenkii pysäyttää sen rekan, nii mie voisin antaa traktaatin kuskille. MutEi näkyny ennää rekkaa ja ratioo siin auki sit, jottai poromiesten pallaadii tais tulla.Tunnin perästi alko iltateetä tehä mieli...
 
  Miul ol siinä lähel ison kiven juures kiva notskipaikka ja sinne aattelin männä keittelee, ko miust on nii mukava noitten tulien kaa kässätä ja se Lapin käkkäräkelon savun tuoksu AAAAH!
Uottelin veden kiehumista, kun havaitsin kolinaa ja naisen puhetta jostain kauempaa.Auton perävalot erottuivat puiden takaa. Naisääni tuntui kovaan ääneen puhuvan, ilmeisesti puhelimessa ja lapion kilkettä mahtui puheensorinan sekaan.
 
  Sitten se paukahti syvälle Sieluuni, niiku se salamakii, kun oikein viereen jysähtää; Miehä Rukkoilin aikasemmin, et voisin kylvää Evankeliumin siemenen,
"kuulkoot sitten tahi olkoot kuulemati ja sopival tai sopimattomal ajankohdal"
Oikeen juoksujalkaa läksin menemään, ettei karkuu toista kertaa pääse ja siellä se lasti oli, akseleita myöten revitettynä soran sekaan!
  Nuorehko tyttönen lapioi ahkerasti ja sanoi;
 
"En ymmärrä miten tää on mahollista, ei oo koskaan tällei käyny, roudan kovettama umpijäinen tie ja humpsvaan, se oli siinä, ei hää tajuu"
 
  Pyysin hältä Anteeksi ja selitin syyllisen seisovan Hänen edessään.Tyttö ei ymmärtäny alkuunkaan mitä tarkotin ja sanoin aikaisemmin Rukoilleeni Jumalaa pysäyttämään rekkasi, kun en tajunnu antaa Siulle tätä Trakua ja Kaikkivaltias näköjään pysäytti!
  Todistin hälle pikaisesti Uskonelämääni ja hää kuuntel, otti trakun ja oli kuulemma saanu soitettua hinausapua läheiseltä hakkuutyömaalta. Paljastu, et se kaveri jonka aikasemmin kohtasin siel metsätiellä, oli nyt tulossa vetämään tyttöparan ajopelin irti maakuopistaan. Loppujen lopuksi ihan hyvin kävi, paitti likka joutus si purkaa kaikki kuormaamansa puut poijes kyyvistä ja poistui tyhjin käsin, mutta Jumalan käsi oli koskettanut ja varmaan jäi tapahtuma mieleen pitkäksi aikaa!
 
  Kolmantena päivänä suuntasinkin kohti eteläistä ruuhkaSuomea pääsiäislampaalle, kun en raahtinu niitä poroja pistää poskeeni....sen pituinen se....
 
 
"Minä olen A ja O", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli                      ja joka tuleva on, Kaikkivaltias."