6. helmi, 2017

Teksti

       "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja                                               kumoamaan;"

 
 
  Tais olla ennen tätä uutta Elämääni, kun olin Imatralla kruisailee keskellä yötä auton kaa. Typerää polttaa niitä punasia lamppuja, kun ei ristin sielua missään!
Punainen paloi siinä entisen K-Raudan risteysalueella ja vasemmalle meinasin kurvata. Pienet vihreet miehet on paljon ilosempi näky niissä jalankulkijoitten valoloissakii, kun ne punaset. Tai en tiijä onko ne immeiset nykyään sukupuolettomia tahi jottai ihme ranskankendereitä, tai jotain sinnepäin.
 
 
  Siinä se polttimo vaa räköttää, eikä vaihu valo, ei jaksa ennää toista kahta minuuttia oottaa, kurvaan päin punasta, kun ei siitä ole kellekkään vaaraa, kun ei ole ketään. Reippaasti tien yli ja yhtäkkiä takanani oli auto, jolla vilkkui ajovalot miten sattu ja äänitorvikin rupesi huutamaan. Pysähdyin siihen kadun varteen ja nii pysähty se toinenkii.
 
  Avasin sivulasin, aattelin kysästä, jot mikä Siul on hätänä, ni tää mieshenkilö esittelkii olevansa polliisisetä, joka oli palaamassa työvuorostaan siiviiliautollaan. 
 
                     "Tuli sitten kurvailtua punasia päin?"
 
 Niihän sitä tuli ja kuuntelin ne ripitys-saarnat nöyrästi. Tultiin lopulta siihen tulokseen, et joku insinööri vois säätää ne liikenteenohjaus värivalot toimivammaksi, ei se antanu sakkoja, nuhteli kyllä ihan asiasta!
 
  Tällä kertaa olin jo Herrani, Jeesuksen seuraaja ja vuosi oli tod.näk. 2010. Baarikierrokselta palailin. Niin, se entinen paarhuone-elo alkoholin kaa jäi unholaan ja olin viinan himosta vapautettu. Teellä olin itteeni tankannu kovastikkii illan aikana, aikas montakii mukia kumonnu, kun santsikupit ol aikas edullisia! Painuin samantien uutena luomuksena kertoo kuppiloihin, mitä Jeesus oli saanu aikaan meikäläisen kohal. Toiset uskikset kyl varottel vaaroista, et ois huomattava tod.näk.syysrosentti langeta siihe entiseen törpöttelymenoon. Ei lähteny ketään kaveriks, joten yksikseni Lappeenrannassa Palloilin, Teboilin oisin tarvinnu.
 
  Viivi nimittäin vilkuttel punasta jo ajat sitten ja pelkillä höyryillä tahi ehkä Pyhällä Hengellä enää eteenpäin liikuttii. Tulin sitä lentokentän tietä ja siellähän se Teboilin aatomaatti jo Iloisesti siinti horizontisa. Keskiyö, ei ketään liikkeellä ja punanen palaa risteyksessä. Ei vaihu valo vihreeks millään ja yhtäkkiä palautui mieleeni se Imatran polliisimiestappaus, ku jäin rysän päältä kiinni. Vieläkään,Kolmen minnuutin jälkeen ei vaan päästä vasemmalle kääntyy, mut eteenpäin ois kyllä vihree linja auki.
 
  Nytpä päätin olla todella huolellinen, varmistin moneen kertaan että kukaan ei ole näkemässä liikennerikettäni., rohkeesti kurvasin vasemmalle Tepparin kylmälle automaatille. Siellä se punanen loisti vieläkii ilosesti kääntyjälle ja meikä ei jääny kii tällä kertaa!
  Lukittu bensakorkki avaimella auki ja  seteliä lompsasta esille. Ei huolinu viisas automaatti rahaani, ei sitten millään. Kohotin katsettani hieman ja siinä se oli: 
 
                             !AUTOMAATTI SULJETTU!
 
  Siinä hetkessä ajatus kirkastu, hymyilytti ihan kivasti ja nostin käteni ylös. Kiitos Taivaanisä, kun yritit viestittää jo hetki sitten, että elä mene sinne mailfunction asemalle.Oli muuten todellakin kylmä asema (hehheh) Joku viisaampi oli tienny tän etukätteen.Vaikka niin selvästi punanen oli merkkinä, silti sitä ei yleensä ymmärrä ko jälestäpäin.
 Palasin takas siihen risteykseen, ajoin vihreetä linjaa ja seuraavalla bensiksellä olikin nälkäinen huolintapiste, joka mukisematta nieli paperin ja metallinsininen "Beibeni" röyhtäisi kylläisenä jokapäiväisestä annoksestaan, vaikka ihan liemiruualla liikkuikin
 Pittääpä pittää mielessä, jot ei passaa tuota tieliikenne lakia tästedes loukata ja tankkia pittää muistaa ajoissa täyttää, ni ei sit tuu hötkyiltyy miten sattuu...
 
         "en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään."