5. helmi, 2017

Teksti

   "Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin  

                                           teille   avataan."

 
  Äidin pikku poika oli jotain 5-vuotias, kun lennokit alkoivat kovastikin ottaa osaa jokapäiväiseen elämänmenooni. Imatran ilmailukerhossa sain oppia rakenteiden salat Tarmolta ja kohta jo kaverini Pekan kaa kahestaan kerhoa vedettiin ja tais siinä Jukkakii olla siivellä. Taidon karttuessa koluttiin porukalla SM-kisoja ja kunto kasvoikin vapaasti-liihottavien hakumatkojen myötä. Kun radio-ohjattavat lenokit saatiin hyppysiin, niin johan alkoi romua tulla ja hauskaa olikin, Useastikin metsästettiin lennätysvirheiden takia koneiden raatoja pitkin metsiä  taikka kerättiin muovipussiin hiluja, jotka oli syntyneet rajun pystysyöksyn seurauksena kivikovaan lentokentän pintaan 
 
  Imatran Ilmailukerhon lennokkijaoston kerhosedän pallilta sain kenkää, kun uskoontuloni myötä kuskasin seuraavanlaisen löydökseni sieltä Totuudenkirjasta kahvihuoneen seinälle:
 
    "Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat;
 mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä              kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy."     
 
  Minusta tuo sopi loistavasti kuvaamaan harrastustamme, mutta jumalattomien hallituksen jäsenien (7 kpl) mielestä se ei sopinut alkuunkaan, että Taivaallista Ilosanomaa viljellään  maallisen harrastuksen sekaan.
 
  Hurautin sitten siitä lentokentän kerhotiloilta Rakkaalla perintökulkupelilläni sinne kentän pohjoispäähän Niemilammelle. Eiku halkoo pesään ja sauna kuumaksi,grilliä tulille ja miettimään jatkosuunnitelmia. Fiiatin peräluukkuun olin tarran teetättäny ja siinä luki: Palvelen Herraani Loppuun Asti!
Loppukohanse meikän palvelu tähän, tämän harrasteen kautta ja samassa hokasin piskuisen "kännykkäni" toisinsanoen taskukokoa olevan Den Nya Testamentin fiuden kojelaudan päällä. Soitin Yläkertaan ja sieltä vastattiin näin, kun linja aukesi: 
 
 
 
  Mitähän tuo mahtoi tarkoittaa? 
Seuraavana aamuna otin vakitietoSanakirjani hyppysiin ja ullatus,ullatus! Samainen kohta tuli puhuttelemaan silmiäni. Rukoillen lähdin samantien Vuoksenniskalle ja kuinka ollakkaan, tunnin päästä oli vuokrattuna juur sopivat tilat lennokkikerhon pitoon ja työttömyyskorvauksenikin piti kovasti uusista neliöistä, kun mahtuivat ihan kaikki nätisti sähköineen päivineen kauniisti taloyhtiön tilille
 
  Rakkaan viudeni sitten laitoin yhessä vaiheessa myyntiin, kun ei ollu varaa maksaa veroja ja korjata vikoja. Se oli muuten simmonen  ajopeli, että ei toisinaan suostunu käynnistymään, kun Rukouksen perästä ja niistä kaksinkamppailuista Viivini kanssa saiskii kokopitkän elokuvan aikaseksi! Kuhtuin sitä Viiviksi, kun olivat laittaneet siihen rekisterläpyskään VIV-235. A tää Viivi ol naispuoleinen kulkija ja mie olin sille se Waakneri. Taisin välillä käskytellä väärällä tavalla, kun sammahteli pitkin metsiä marjareissuilla ja äksyili Keskinäinen Rakkaus käi välil tosi kuuman, mut jäähytysnestettä ku lisäili aika-ajoin, ni kyl myö taas hyvin pärjättii, paitsi kerran hää ei suostunt pysähtyy ollenkaa, ku katkas jarruputkesa ja jouvuin toppuuttellee toista käsjarrul! Semmonen tulinen italiaanotar se oli...
 
  Ostaja joo piti tulla "morsiamelleni" ja aika rahasummineen oli sovittu, mut ei se joppari pitänykkään lupaustaan ja kattelin sit Vanhempaa Testamenttia. Siellä sanottiin jotensakin seuraavasti: Isäsi ja ja Äitisi sen Sinulle jättivät, elä huolehi, kyllä se siitä lutviutuu. Tyydyin sitten siihen ja sotkin fillarillani kerhonpidossa n.10 kilsaa suuntaansa. 
  Kesäkuuta-heinäkuuta tais olla, mustikoita menin kotimetsiin katteleen, josko millon sais kerätä myyntiin, ko verottomia olivat ja sais auton verot maksettuu marjarahoilla. Ei löytyny mustikoita ei, mutta ihan keltasennaa yks suo oli lakkoja ja niin makeita, valmiita poimittavaksi. Nöyränä viikon verran polvillani olin ötököitten kaa kaveeraamassa ja joka päivä Helkamalla 40-kilsaa sotkin hilla-astioitten kaa. Menivät kun niille kuumille kiville keltaset herkut, kun 2-marjaa yhen hinnalla myin ja fiiatti oli jälleen allani!    Kiitos Taivaan Isälle marjamestasta!!! 
 
                                             
 
  Sinä kesänä-syksynä keräsinkin sitten noin 1000 litraa sieniä ja marjoja Viivin toimiessa kulkualustana. Lennokkikerhon pidon ohessa marjakauppa kävi kuumana.Hyvä markkinapaikka, kun oli ihan melkein ydinkeskustassa ja paljon ihmisiä liikkui marjamainosten johdattelemana sisään lenokkien ihmeelliseen ilmapiiriin. Kanta-asiakkaita tuli melkeen jokaisesta, kun ihan joka kantaa ei tullu nypittyy pois niitä herkkuja puhastellessani. Trakuja kuiteiksi laitoin mukaan, vaikkakin verovapaata pisnestä olkii ja näin se ILOSANOMA vyöryi luontevasti eteenpäin.
 
  Kerran Viivi tek kyl melkosen jäynän. Tulin tauolle syömään eväitäni ja upouusi, leveä poimuri oli pullollaan mustikoita, laitoin sen takarenkaan taakse pystyyn ja menin kuskin paikalle mussuttaa eväitäni. Aarinko porotti hikisesti ja Viivi sano, jotta siirrä häntä varjoisempaan paikkaan ja miehän hölmö uskoin toista. Peruutin, Viivi ilosesti pikkusen hypähti ja nousin ulos kattoo mikä se oli? Noo, tulipa tehtyy mustikkasurvosta koko poimurin verran. Tekevälle sattuu, varapuimuri kehiin ja takas marjanpoimintaan
 
  Kalle tuli rakentelee ISOO PUNASTA polttomoottori ratio-ohjattavaa lenskariinsa erräänä päinä. Kalle ol sähkömiehii, mut nyt sen piti ostaa uuvet kuorintapihit. Kysy miulta, oisko pariakymppiä heittää lainaks, ku oli päässny hetkellinen käteinen hupenee? Ei ollu meikälkää, nii aateltiin yhes Rukoilla avustusta Taivaalliselta Isältä. Kohta kerhon lasinen ulko-ovi aukes, mieshenkilö astui sisään ja ojensi 20 euroa. Sanoi, että ostakaa jotain tarpeellista! Kalle sai pihtinsä
  
 
 
  Haaska tappaus ol sekkii, ko Kalle oli unohtanu katastaa autosa ja tuli poliisisaattueessa siihen Kotkan Poikien kerhotilojen eteen kadulle parkkiin. Nii tän kerhon nimeks ol muotoutunu Kotkan Pojat.
No nää polliisiviranomaiset otti Kallen autoonsa hellään huomaan ja meikä menee sit pihalle kyselee, et mitä oikeen on meneillään. Esivalta sano, et höijän täytyy nyt riisuu Kallen autoo pikkusen, ihan vaan kilpien verran. Mie lupasin sit auttaa heitä, ku oli reipas pakkaskeli ja yhteistyötä Kallen kaa tehtiin.Viralliset ommaiset sai olla siel lämpimäs virka-autossaan ja seurata meijän työskentelyy, ko riisuttii Kallen "morsianta".Onneks ei tarvint avoautoks asti riisuu, ku toinenha ois paleltunt! Kahviikii tarjottelin, mut niitä voiteluaineita sinivuokot eivät ottaneet, tais tää esimerkillinen yhteistyö  piskusen helpottaa sitä sakon yläpään kuolo-kohtaa
 
  Par vuotta siinä män lasten, nuorten ja vanhusten kaa lennokkeja värkätes ja ihan lopunaikana ol vaikeuksii maksaa yhtä vuokraa. Aattelin Jumalan kyllä näkevän tämänkin propleeman ja jätin Rukouksessa hälle koko assiin. Viikon verran oli enää eräpäivään, kun tosi vanha mies tupsahti kerhoiltaan, kyseli, että kuka nää vuokrat maksaa. Kerroin työttömyyskorvauksistani ne hoitavani. Hän sanoi, että jos tulee vaikeuksia, niin yhden kuukauden verran on het valmis avustaa. Olin onnesta soikeena, mutta en paljastanu, että Hän oli Rukousvastaukseni. Lupasin olla yhteydessä, jos tulee vuokranmaksuvaikeuksia ja mies antoi osoitteensa ja käski sit tulla pimputtelee jos on tarvis.
  Ei ollu ko kaks päivää enää eräpäivään ja kovasti jo teki mieli mennä Rukouvastauksen ovikellolle, mut aattelin, et jos tää asia on Herra Siusta, ni en mee, vaan lähetä se vanhus tänne. Ihme tapahtui ja se Jumalan lähettämä vanhanikäinen tuli eräpäivänä utsimaan kerholle, et kuinka sen vuokran kaa on? Sit kerroin hälle ja Todistin kaiken ja hää män het maksaa sen viereiseen pankkiiriliikkeeseen ja toi vielä kuitin myöhemmin. 
 
Hallelujah- Sanosin- ja- Kiitos...
 
Noo, siinä kävi sitten samalla tavalla, ku Imatran Ilmailukerhon tapauksessakii, et Kotkan Pojat sai lähtee muuttomatkalle etelään, 2014-vuoden alussa, kun taloyhtiö hääti meijät poijes. Oli kuulemma häirinny ne Raamatunjakeet niissä ISOISSA AKKUNOISSA kadulla kulkevia (hehheh...) On se vaan aikas woimallista tuo TOTTUUVEN esillä pito
 
   "Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle    
                                   avataan."